Vertaispäivittäjän etäkurssilla

Olen osallistunut tänä syksynä Open Päivitykseen liittyvälle Vertaispäivittäjän etäkurssille, jota vetävät Anne Rongas ja Kaisa Honkonen-Ratinen. Kurssilla on Google-sivusto aineistoille ja oma Vertaispäivittäjä-blogi sekä Vertaisradio. Lisäksi reflektointia voi tehdä KidblogiinOlen ollut mukana aamukokoontumisissa eri teemoista seuraavasti:

ja tulossa vielä kaksi kokoontumista tulevilla viikoilla

Tuon tähän blogiin talteen omat reflektointini Kidblogista, joka on salasanasuojattuna.

1. Havahtuminen

Ensimmäisen Vertaispäivittäjän aamukokoontumisen teema oli 1. Mitä tehdään ja havahtuminen.

Vertaisten kanssa tekeminen on ollut innostavaa. Yhteistyössä on voimaa. Joukkuepelissä jokaisen panos on arvokasta yhteisen päämäärän eteen. Kaiken uuden aloittaminen tuo mukanaan kipukohtia. Kouluissa johdon tuki on tärkeätä, jotta uusia pilotteja ja projekteja sekä toimintatapoja voidaan tuoda koulun arkeen. Kun luopuu jostain, saa jotain tilalle.

Omat kokemukseni ovat ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja nomadiohjaajana toimimisesta. Hämeenlinnassa meillä on ollut käytössä wiki ja blogi sekä tänä syksynä kirjoitettava ilmiöopas.

Mitä minä haluaisin oppia? on tärkeä kysymys motivaation herättämisen kannalta. Mahdollisuus vaikuttaa on tärkeätä. Meitä oli verkossa perjantaina 11.10. aamulla omalla ensimmäisellä kerralla seitsemän (vetäjiä ja osallistujia) Nurmeksesta, Lempäälästä, Tukholmasta, Porista, Miehikkälästä ja pääkaupunkiseudulta. Aamun ruskakuva kiinnittää tämän aamun havahtumisen kiinni ulkoa näkyvään luontoon.


2. Tunteet

Toisen Vertaispäivittäjän etäkurssin teema oli 2. Miksi tehdään? ja tunteet.

Diaesityksestä nousi keskustelukierroksella itselle esiin defenssimekanismit ja muutosaalto. Ensimmäinen ajatus oli, että “voi, kun näitä tunneasioita olisi ymmärtänyt jo nuorena”. Kirjoitin lukiossa psykologian tunnilla defenssimekanismeista. Mm. vähättely, väistely, huumori, taantuma, pakkopuhe, yleistys, puolitotuus, kiihko, projektio ja pois sulkeminen ovat tulleet monesti vastaan erilaisissa oppimistilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Oppimis- ja opetustilanteissa saattaa kokea, että oma osaaminen ja ammattitaito on uhattuna, silloin menee helposti puolustuskannalle.

Puhuimme tänään arvostavasta kohtaamisesta ja tunneilmaston luomisesta. Tämä on erittäin tärkeätä, jotta oppimista voi tapahtua. Olen kohdannut paljon ihmisten erilaisia pelkoja tvt-opetustilanteissa. Kerron monesti, että olen itse pelännyt vettä ja opin vasta lähes 40-vuotiaana uimaan kunnolla. Ihmisellä on aivoissa lähekkäin oppimisen ja pelon paikat. Opin tämän Jill Bolte Taylorilta, jonka upean puheen voitte katsoa tällä linkillä: http://www.ted.com/talks/jill_bolte_taylor_s_powerful_stroke_of_insight.html

Epämukavuusalueelle meneminen oli eilen aiheena Vertaisradiossa. Tässä linkki haastatteluun http://www.spreaker.com/user/6283639/vieraana_nomadiohjaaja.

Kun tekee etätyötä muiden näkökulmasta ja lähityötä omasta näkökulmasta, silloin kaipaa vertaisia ja verkostoja. Verkostossa jaetusta tulee yhteinen iso summa. Hitaasti jokainen tuo jotakin yhteiseen “kasaan”. Innostuminen ja wau-kokemus ovat tunteita, joista ei ole paljon puhuttu. Myrkyttäjä työyhteisössä vastaavasti tartuttaa muita samaan ikävään viretilaan. Ryhmätkin ovat hyvin erilaisia, vaikka opetettava asia olisi samanlainen. Opetus- ja oppimistilanteet eroavat toisistaan. Se on vuorovaikutuksen tanssi.

Saimme myös tehtäviä:

  • SWOT-lomake
  • Taustakysely
  • Hyviä toimintamalleja
  • Lisää aineistoja voi vinkata!

Menen seuraavaksi tutustumaan tehtäviin.

3. Motivoinnin taito ja muutoksen tukeminen

Kolmannen Vertaispäivittäjän etäkurssin teema oli 3. Millaisin taidoin tehdään? En päässyt osallistumaan tähän teemaan muiden kanssa Adobe Connect-yhteydellä sovittuina ajankohtina. Valmistauduin opintomatkaan, joka tehtiin suomalaisen delegaation toimesta 23.-25.10.2013 Ruotsiin Västeråsiin Robotdaleniin. Matka liittyi Suomessa ensimmäisen kerran järjestettävään Robottiviikko -tapahtumaan 25.11.-1.12.2013. Kirjoitin Facebookiin ja Twitteriin liveraportointia hashtagilla #roboreissu. Tapahtumaan liittyvä Facebook-ryhmä on Robottiviikko.

Tein jälkikäteen yhden yhteisharjoituksen, jossa kuvaillaan omaa osaamista oman eläinhahmon kautta. Valitsin kolibrin ja kirjoitin minitarinani Etherpadiin:

Pauliina on kolibri, joka lentelee nopeasti oppimisen lähteiden luokse ja imaisee mukaansa tietoa. Tallentaa näkyville ja jakaa auliisti löytöjä useisiin paikkoihin. Näkee kauas omien verkostojen avulla. Johdattaa värikkäästi uusia eläimiä vertaisoppimisen ja -jakamisen kulttuuriin.

Kävin katsomassa myös muut yhteisharjoitukset. Motivoinnin taito ja muutoksen tukeminen sekä oman esimerkin näyttäminen nousivat tästä teemasta itselleni esiin.

4. Vertaistyöskentely

Neljännen Vertaispäivittäjän etäkurssin teema oli 4. Miten tehdään? ja vertaistyöskentely.Kokoonnuimme aloittamaan uuden viikon Adobe Connect -kokoushuoneeseen maanantaina 28.10.2013 klo 8.30-9.15. Teimme yhteiskirjoittamista Etherpadillä yhteistyöskentelyn välineistä, menetelmistä ja toimintatavoista sekä asenteista.

Yhteistyöskentelyn välineistä Delicious on ollut tärkeä minulle toukokuusta 2009 lähtien. Olen laittanut 4957 linkkiä talteen sosiaalisiin kirjanmerkkeihini. Sieltä ne ovat löydettävissä koska tahansa.

Yhteistyöskentelyn menetelmistä liveraportointi on lähellä sydäntäni. Twitterin kautta voin kertoa tunnelmia ja tietoa käynnissä olevasta tapahtumasta ja samalla tehdä julkiset muistiinpanot. Olen useasti kerännyt Twitter-viesteistä Storify-koostetarinoita, jolloin olen tehnyt kuratointia.

Yhteistyöskentelyn asenteista avoimuus on tärkein. Keskeneräisyyden sietäminen ja halu auttaa muita tulevat heti tärkeysjärjestyksessä seuraavina.

Olen tehnyt vertaistyöskentelyä vuodesta 2005 lähtien. Ensin verkossa blogeissa, keskustelufoorumeilla ja wikeissä jakaen kokemuksia ja vertaistukea, sitten koko ajan oppien uutta syntyneiden ja kasvavien verkostojeni kautta virtuaalisesti ja fyysisesti. Tämä vaatii luomaan jakamisen menetelmiä sekä tiloja. Samalla opitaan tekemään yhdessä oppimista näkyväksi. Aina on joku, joka voi oppia uutta talteen ja näkyvälle kirjatusta asiasta. Myös oikeiden sanojen ja käsitteiden oppiminen vie oppimisen prosessia eteenpäin.

Kiitos, kun olette mukana Vertaispäivittäjän etäkurssilla! Opin teiltä koko ajan uutta.

5. Positiivinen ilmapiiri

– Tämä teksti on julkaistu myös Vertaispäivittäjä-blogissa Positiivinen ilmapiiri-kirjoituksena. –

Yhteistyölle ja vertaistyöskentelylle on tärkeätä positiivinen ilmapiiri. Pohdimme yhdessä Vertaispäivittäjän viidennellä kokoontumisella vertaispäivittäjän roolia, vahvuuksia ja kykyä luoda positiviinen ilmapiiri, jossa koko yhteisö yhdessä voi oppia. Se, mistä työpaikan kahvipöydässä puhutaan, vaikuttaa mitkä asiat jäävät toisten ihmisten mieleen. Osaaminen ja innostuminen tulee nostaa esiin. Toisten osaamisen huomaaminen on tärkeätä.


Hiljaiset puurtajat eivät välttämättä itse nosta omaa osaamista ja vahvuuksia esiin. Koko työyhteisö hyötyisi erilaisten persoonallisuuksien osaamisen näkyväksi tekemisestä. Perusvaatimattomuus on kuitenkin hyve meillä. Ei elä kissa kiitoksella koira pään silityksellä. Työyhteisössä tekeminen voi olla piilossa olevaa, sitä ei havaita. Tarkoin silmin ja korvin on tärkeätä huomioida muita. Yhtä keinoa ja konstia saada kaikki näkymätön näkyväksi ei ehkä ole.

Kun itse huomaa, että mikä on mennyt hyvin, on tärkeätä nostaa se esiin ja sanoa nimi ääneen. Nimen maininta kohdistuu henkilöön, joka tietää tulleensa huomioiduksi. Se toimii itsetunnon kohottajana, jonka myötä osallistuu enemmän. Jos ei huomata, ei välttämättä osallistu niin aktiivisesti. Kiitos ja kunnia sille, jolle se kuuluu!

Yksin monesti pähkäilee, mutta jos kertoo toiselle, niin tulee hyviä ideoita. Jakaminen tuottaa paljon hyvää. Pitäisi muistaa sanoa ääneen, että onpas hyvä idea ja hyvä näkökulma. Keskeneräisen avaaminen on tärkeitä, kun sitä vielä työstää. Joukkoistaminen auttaa keskeneräisen työstämisessä. Jo ideointivaiheessa voi saada yllättävältä taholta apua, kun vain uskaltaa sanoa asioita ääneen.

Työelämässä jatkuvasti esiin nouseva teema on tehdä näkymätön näkyväksi. Monesti emmitään, että “en mä kehtaa, mä oon vaan tämmönen”. Tässäkin ääneen puhuminen auttaa, toiset voivat auttaa. Pitää saada turha vaatimattomuus pois. Työn puolesta olisi tärkeää löytää uusia osaamisen alueita. Näkyväksi tekeminen voi myös antaa ahaa-oivalluksia toiselle. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Tulisi joskus kertoa ääneen, että miltä oma flow-tila tuntuu, kun tekee töitä vaivattomasti.

Myös oman työtavan jakaminen voi auttaa toista. Olan takaa näkeminen ja toisen ajatuksiin pääseminen voi olla haasteellista tieto- ja viestintätekniikan asioiden oppimisessa. Miten tieto- ja viestintätekniikan kanssa tekemistä voisi tehdä näkyväksi? Kuinka luoda nopeita oikotietä ja miten kertoa siitä muille?

Vaatii rohkeutta kertoa, mitä on osannut. Työpaikalla voi olla tiimi, joka vastaa kehittämisasioista. Se voi olla vaihtuva tiimi ja vastuun jakaminen tehdään sopivassa määrin osaamisen karttuessa. Työpaikan johtajalla on iso rooli vastuun jakamisessa, mutta tietysti kuka tahansa voi tehdä aloitteen. Kuinka saisi flow-tilan yhdessä toisten kanssa? Tarvitaan positiivista ilmapiiriä, että “Kyllä tää lähtee tästä uudestaan nousuun!” ajatus on yhteinen. Annetaan aikaa asian toteutumiseen ja etenemiseen.

Ajatteluprosessin esittely on tärkeätä myös matematiikan opettamisessa. Kannustetaan kirjoittamaan eri välineisiin, miten tietyt asiat tehdään. Ajatteluprosessin näkyväksi tekeminen erilaisilla keinoilla, esim. asia paperille tai selostaminen muille, auttaa hahmottamaan paremmin. Toisen on helpompi ymmärtää, mitä on ajatellut missäkin kohtaa. Joskus voi olla hyötyä hidasteista, kun joutuu keksimään sanat tekemiselle. Uuden oppimisessa voi olla harmillista, jos ei ole yhteisiä sanoja käytössä.

Millaisia ovat keinot, joilla työyhteisöissä pystytään viemään näitä asioita eteenpäin? Keinoja on monia. Yhtenä tavoitteena on saada vertaispäivittäjäkurssilla listatuksi ideoita. Kevään Vertaispäivittäjä-kurssin Trello-taulusta voi katsoa korttia nimeltään Ideat. Etätyöntekijänä nousee mieleen menetelmä, kuinka Skype-keskusteluhuoneesta syntyy työpaikan kahvihuone. Suosittelen lämpimästi!

Kahvipöydässä (kasvotusten tai virtuaalisesti) toisen mukaan kysyminen ei maksa mitään, saa sopivan ilmapiirin, että voi kysyä, saa apua ja uusia ideoita. Nopea, vaivaton, helppo ja luonnollinen tapa! Tämä on ollut turhan harvoin käytetty menetelmä, kun on pitänyt yksin selviytyä.

Tehkäämme pieniä askelia kohti uusia mahdollisuuksia, joilla voimme vertaisina saada apua toisiltamme, teemme osaamisemme näkyväksi ja luomme positiivisen ilmapiirin.

Tags: , , , ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Copyright © 2010-2017 Oppimassa All rights reserved.
Desk Mess Mirrored v1.7.2 theme from BuyNowShop.com.